Erikoisnäytös: Typerät Lapset

ERIKOISNÄYTÖS & Q&A: TYPERÄT LAPSET on Turun Taideakatemian historian ensimmäinen kokopitkä opinnäyteelokuva. Se on provokatiivinen, yhteiskuntakriittinen arthouse-draama, joka haastaa katsojan passiivisen roolin viihteen kuluttajana. Näytöksen jälkeen elokuvan ohjaaja vastaamassa yleisön kysymyksiin.

LOGLINE:

Johan, keski-ikäinen mies, joka kärsii huonosta itsetunnosta, mutta on konventionaalisen komea, päätyy tavoittelemaan väkivaltaista ratkaisua parisuhdeongelmiinsa kohdattuaan aggressiivisen koiran.

SYNOPSIS:

Typerät lapset on tarina keski-ikäisestä pariskunnasta, jonka kumpikin osapuoli kamppailee vanhoollisiin

sukupuolirooleihin liittyvien odotusten kanssa: epäitsevarmasta, mutta konventionaalisen komeasta Johanista (Antti

Honka) ja hänen kumppanistaan Evasta (Saara Elina), yläluokkaisesta ja kurinalaisesta pianonsoiton opettajasta. He matkustavat yhdessä Evan vanhempien kartanolle huolehtimaan vanhempien lemmikkikoirasta, Rexistä, joka ei pariskunnan pettymykseksi hyväksy Johania reviirilleen. Rex lukitaan syvälle kertanon syövereihin, mutta sen kohtaaminen on jo ehtinyt nostamaan parisuhteen pitkäaikaisen ongelman esille: kuka noudattaa minkäkinlaista sukupuoliroolia, ja kenellä on kontrolli seksissä? Pariskunnan keskusteluissa ongelmat liittyen koiraan ja seksiin sekoittuvat keskenään, ja pian kumpikaan ei enää tiedä, mistä he tarkalleen ottaen keskustelevat.

Evan yrittäessä ottaa yhteistä ongelmaa kontrolliin, välttelee Johan tilannetta viettämällä aikansa sovinnaisista

moraalisäännöistä vapaalla ”Herrasmiesklubilla”. Ystävänsä Amin (Raimo Karppinen) ja tämän arvoituksellisen ”

naisystävän” Salomen (Tuulia Lindholm) kanssa Johan uppoutuu syvemmälle todellisuuteen, joka vääristää hänen omaansa. Yrittäessään avautua ongelmistaan Amille, Johan kiinnittää huomionsa klubin uuteen, valkoisiin pukeutuneeseen tanssijaan (Aleksandra Frey). Illan mittaa Johan päättää seurata tanssijaa syvemmälle klubin syövereihin, jossa hän todistaa klubin omistajan (Mika Melender) seksuaalisesti pahoinpitelevän tanssijan. Johanin yllätykseksi väkivallan kauhu muuttuukin kiinnostukseksi seksuaalisen väkivallan uhrin asemaa kohtaan. Väkivalta muuttuu fantasiaksi, joka kehittyy luulluiksi ratkaisuiksi ongelmiin ja lopulta kukaan ei enää tiedä, onko itse väkivallan uhrin vai toteuttajan asemassa