R&A: Blur: To The End

”Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?” on paljon toistettu parisuhdeneuvo, jota voi soveltaa näemmä myös bändidynamiikan luomisessa, ainakin Blurin kohdalla. Blur: To the Endissä ohjaaja Toby L. seuraa keski-ikäistyneitä brittipoppareita heidän palatessaan yhteen uusimmalta tauoltaan työstämään vuoden takaista The Ballad of Darren -levyään sekä kiertuetta, jonka yksi kohokohta on bändin ensimmäinen keikka legendaarisella Wembley-areenalla. Samalla muistellaan yli 30-vuotista uraa ja ihmetellään, miten kaikki ovat selvinneet hurjista menestyksen vuosista suhteellisen hengissä.

Ilman havereita ei nytkään selvitä, mutta siinä missä 90-luvulla syy oli monesti usean päivän ränni, voi 2020-luvulla paikat paskoa esim. tenniksen parissa. Itseironiaa ei puutu, kun miehet naureskelevat mm. sille, miten nykyään he kaikki asuvat isoissa taloissaan maalla. Primaveran keikan yhteydessä taas mietitään, miten selvitään siitä, että keikka alkaa vasta yön pikkutunneilla.

Kaikenkattavan historiikin sijaan Blur: To the End on faneille suunnattu nostalgiatrippi, jota tapittaa mukana hyräillen ja ehkä jopa silmäkulma kostuen. Jotain aseista riisuvaa näiden harmaantuvien miesten kemiassa on, vaikka pääsyy Blurin jatkamiselle olisikin tarve ottaa breikki arkielämästä. Lavalla möhöjutut ja krempat kuitenkin unohtuvat ja meno on kuin 90-luvulla, kuten Flow-festivaalillakin kesällä 2023 päästiin todistamaan.